sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kilpailukauden 2015 summaus

Kisakauden pitäisi näillä näkymin olla paketissa tältä erää, joten nyt on hyvä hetki koota yhteen ajatuksia siitä ja samalla miettiä ensi kauden tavoitteita.

Meidän kilpailukausi sisälsi tänä vuonna yhden notkahduksen, mutta myös paljon hyviä hetkiä ja edellisvuodesta olimme kehittyneet paljon. Korkkasimme kauden Ypäjän 3-tason hallikilpailuissa, missä Heppu näytti jo lupaavia merkkejä, vaikka itse kärsinkin ratarutiinin puutteesta. Seuraavat kilpailut Laaksolla toukokuussa menivät vielä rutiinia etsiessä, mutta kauden ensimmäiset tärkeämmät kilpailut Jyväskylässä ylittivätkin jo kaikki odotukseni.

Jyväskylässä kaikki jotenkin loksahti paikalleen omassa ratsastuksessani radalla ja Heppukin tsemppasi hienosti, varsinkin toisena päivänä, kun väsymys jo vähän painoi sitä. Ensimmäisenä päivänä Junioricupin osakilpailussa olimme kakkosia ja seuraavana päivänä vielä avoimessa helpossa A:ssa neljänsiä. Niistä kilpailuista sain itse paljon lisää varmuutta, uskoa omaan tekemiseen ja siihen, että me kyllä voimme pärjätä, kunhan molemmat hoitavat oman osuutensa.



Jyväskylän jälkeen tulikin sitten se notkahdus. Korpilahdella Heppu pitkästä aikaa riehui oikein urakalla, enkä saanut sitä pidettyä yhtään lapasessa radalla. Se tietysti oli harmi, kun kyseessä oli Junioricupin osakilpailu ja emme saaneet yhtäkään pistettä kasaan sillä kertaa. Toisaalta ei se maailmanloppukaan ollut, itse asiassa radan jälkeen lähinnä nauratti meidän sinkoilu. Mieluummin kuitenkin liian virkeä hevonen kuin tahmatassu, liika energia on kuitenkin helpompi kohdistaa työntekoon kuin taikoa sitä tyhjästä! Seuraavana päivänä avoimessa luokassa sain tilannetta rauhoitettua, mutta en sitten uskaltanut ratsastaa esim. keskiaskellajeja ihan loppuun asti, mikä tietenkin näkyi prosenteissa.

Korpilahden jälkeen kävimme Kangasalla tekemässä yhden "ylimääräisen" startin. Nyt jälkikäteen mietin, että olisin voinut vaikuttaa Heppuun radalla paljon enemmän, mutta toisaalta ehkä ihan hyväkin, että saimme silloin tehtyä vain tasaisen ja ehjän radan Korpilahden vaikeuksien jälkeen. Kangasalla sijoituimme kuudensiksi, joten ei siellä kuitenkaan missään nimessä huonosti mennyt kuitenkaan.

Kolmannessa Junioricupin osakilpailussa Mäntyharjulla Heppu olikin sitten taas pinkeä ja täynnä energiaa. Verryttelyssä sain sen liikkumaan hienon tuntuisesti, mutta radalla vähän menetin otteen seurauksena muutamia rikkoja ja kiireinen tahti. Radan jälkeen olin vähän ristiriitaisissa fiiliksissä, toisaalta olin tyytyväinen siihen, että sain Hepun pysymään kutakuinkin lapasessa, mutta toisaalta ärsytti, etten pystynyt ratsastamaan paremmin ja tarkemmin.



Niiden kilpailuiden jälkeen treenasimmekin sitten ratoja ja sen lisäksi tein itse paljon mielikuvaharjoittelua. Se selvästi auttoi, sillä seuraavat kilpailut Koivumäellä olivatkin iso parannus! Onnistuin sekä verryttelyssä että radalla pitämään Hepun energisenä, mutta kuitenkin rauhallisena, ja vaikka radalla tulikin yksi harmillinen väärinymmärrys meidän välille, olimme kolmansia. Sijoitus varmisti meille paikan Junioricupin finaaliin Iisalmelle. Iisalmella pystyimme molemmat tekemään siinä hetkessä parhaamme, mikä sitten riitti koko Junioricupin kolmanteen sijaan.



Iisalmen jälkeen kävimme vielä yhdet yllätyskilpailut, kun pääsimme HyvUra:n joukkueeseen ESRA:n aluejoukkuemestaruuksiin. Siellä en itse ratsastanut kauhean hyvin, mutta Heppu tuntui hyvältä ja hoiti hienosti oman osuutensa radalla. Kun oli koko kauden ratsastanut pitkällä radalla, tuntui hankalalta mahtua lyhyelle radalle, ja pari kertaa "eksyinkin", kun oletin tilaa olevan enemmän kuin mitä sitä lopulta olikaan. HyvUra:n joukkue sai niissä kilpailuissa pronssia.


Mitkä sitten olivat ne tekijät, mitkä mahdollistivat meille näin ison parannuksen viime kauteen? Talven aikana aloin saada ihan uudenlaista otetta Heppuun. Keväällä Riitta sai minut oivaltamaan, kuinka tärkeää on pitää ohjat kädessä ja mikä merkitys niillä onkaan kokoamiselle. Hänellä olikin hyvä vertauskuva ohjaspituudelle; jos ratsastaa ohjat vähän löysinä, on se sama kuin ajaisi pyörää, jossa on vain muutama vaihde. Kun ottaa ohjat kunnon tuntumalle, ajaakin yhtäkkiä pyörällä, jossa on 21 vaihdetta. Kun ymmärsin tämän, alkoi Hepusta kummasti löytyä niitä vaihteita ja energiaakin alkoi olla, kun hevonen pysyi ohjan ja pohkeen välissä, eikä energia "valunut hukkaan" löysästä ohjasta johtuen.

Toinen hurjan tärkeä tekijä on ollut Hepun ruokinta. Syksyllä 2014 Heppu alkoi liikkua ajoittain omituisesti ja se oli jatkuvasti ärtynyt sekä vuorotellen hermostuneen ja apaattisen oloinen. Otimme yhteyttä Horse Balancen Kristiinaan, joka auttoi meitä laittamaan koko Hepun ruokinnan uusiksi. Aiemmin olimme kokeilleet Hepulle erilaisia täysrehuja, öljyjä, pellavaa ja useita lisäravinteita, mutta mikään ei auttanut jatkuvaan "löysyyteen". Uuden ruokinnan myötä Heppu oli taas oma itsensä, se rupesi kiinnostumaan ympäristöstä ja lihasmassaa alkoi kertyä ihan uudella tavalla. Siitä lähtien Heppu on syönyt Kristiinan antamien ohjeiden mukaan pääasiassa pelkästään heinää, jota on sitten täydennetty tarpeen mukaan melassilla, Greenlinella ja Formula-1-Horse -tuotteilla.

Horse Balancen avulla löysimme myös apua Hepun hyytymiseen kilpailuissa. Totta kai olen itse kehittynyt ratsastajana ja sitä kautta oppinut vaikuttamaan Heppuun paremmin radalla, mutta Horse Balancen suorituskykyä optimoiva ruokinta on tukenut tätä hyvin ja tuonut sen kaivatun viimeisen silauksen. Ennen Horse Balancen tuotteisiin tutustumista kokeilimme Hepulle erilaisia boostereita, mitkä annettiin ennen suoritusta ruiskulla suuhun, mutta niistä ei ollut apua, eivätkä ne maistuneet Hepulle alkuunkaan. Suorituskykyä optimoiva ruokinta perustuu ruokinnan oikeaan ajoitukseen ja siihen, että sillä saadaan tankattua lihasten energiavarastot sekä tehostettua kuona-aineiden palamista. Tähän suorituskykyä optimoivaan ruokintaan voisin perehtyä paremmin erillisessä omassa postauksessaan, niin tämä postaus ei venähdä ihan hurjan pitkäksi!

Sitten niihin ensi kauden tavoitteisiin. Heppua olisi nyt talven aikana tarkoitus kehittää niin, että ensi kaudella voisimme startata vaativaa B:tä. Se tarvitsee lisää voimaa ja notkeutta. Vaihdotkin on tietysti viilattava kuntoon, mutta ne tulevat jo itsestäänkin paremmiksi, kun pääsemme parantamaan perustyöskentelyä. Lisäksi olemme etsineet minulle toista hevosta Hepun kaveriksi, koska Heppu on liian pieni isompiin ympyröihin, vaikka siinä muuten riittäisikin mukavasti laatua. Ensi kaudella minulla sitten on toivottavasti kaksi kisakaveria, ainakin toistaiseksi vaikuttaa lupaavalta, mutta siitä sitten joskus myöhemmin lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti