sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Palkitseva viikko takana

Meidän viikko on ollut treenien osalta palkitseva, vaikka ulkopuolisin silmin se ehkä onkin vaikuttanut lähinnä sen vastakohdalta. Viikon pääpointteja ovat olleet asetus ja niskan rentous sekä kokoaminen/kokoamisasteen nostaminen. Kokoaminen on ehkä tässä kohtaa huono sana, sillä sitähän on oikeastaan siitä asti, kun ratsastaja nousee nuoren hevosen selkään. Kokoamisasteita taas on erilaisia, GP:ssä hevonen liikkuu kootumpana kuin helpossa A:ssa. Hepun kanssa on nyt talven aikana ajankohtaista nostaa kokoamisastetta niin, että se pystyy suoriutumaan vaativasta B:stä. Kaikki "temputhan" se periaatteessa osaa, mutta vielä puuttuu se tärkein; riittävä kokoaminen ja siihen vaadittava voima ja energia.


Heppu ei ole ollut kovin innoissaan näistä uusista (...uusista ja uusista, aina ne ovat olemassa olleet, mutta nyt niihin on takerruttu suurennuslasin kanssa) villityksistä. Se hölköttelisi menemään mieluummin pää vinossa ja takajalkoja ylimääräiseltä työltä säästellen, joten ymmärrettävästi vaatimukset asettua rehellisesti ja ottaa takajaloille lisää painoa ovat aiheuttaneet närkästystä... :) On siis ollut ajoittain haasteellista saada se houkuteltua yrittämään vielä vähän enemmän ja enemmän.


Eilen joku kuitenkin loksahti paikoilleen ja kaikki tuntui helpolta ja vaivattomalta. Työskentelin laukassa ympyrällä, jonka kokoa vaihtelin. Tässä tehtävässä sain pidettyä asetuksen hyvänä ja niskan rentona kaarevan uran avulla, ja samalla Heppu tuli automaattisesti enemmän kyykkyyn ympyrää pienentäessä. Ympyrää kasvattaessa pystyin pyytämään isompaa laukkaa ilman, että tahti pääsi kiihtymään tai niska jäykistymään.


Tämä juuri on hirveän palkitsevaa. Ensin on vähän vaikeaa, mutta miettimällä ja kokeilemalla lopulta löytää keinon, jolla vaikeuksista pääsee yli ja avautuu taas uusia ovia ja ongelmia ratkottavaksi. Itse en koe, että huonosti mennyt rata kilpailuissa tai penkin alle mennyt treeni olisivat maailmanloppu. Päinvastoin, ne ovat juuri niitä mielenkiintoisia hetkiä, jolloin todella pääsee kokeilemaan, oivaltamaan ja oppimaan lisää.



Tänään päästään toivottavasti jatkamaan siitä fiiliksestä mihin eilen jäimme, ja huomenna Hepulla onkin sitten hienosti ansaittu kävelypäivä! Kaikki kuvat ovat torstailta Hyyppärästä, niistä kiitokset Heidille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti