keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Mitä meille kuuluu?

Yllättävän hyvää, sanoisin. Heppu alkaa olla taas hiljalleen oma itsensä ratsastaessa, vaikka tietenkin edelleen tehdään aika kevyesti ja maltillisesti töitä. Käynnissä ratsastan jo normaalisti ja ravissakin vältän enää vain kaikista jyrkimpiä käännöksiä ja isoja taivutuksia. Laukkaa olen tehnyt lähinnä uraa pitkin ja isoilla ympyröillä sen mukaan, mikä on päivän kunto. 


Hepulla tuntuu olevan edelleen jumeja selässä, joten 30.1. olemme taas viemässä sen kiropraktikon käsittelyyn. Viimeksi meille sanottiinkin, ettei ensimmäinen hoitokerta välttämättä ratkaise kaikkia vaivoja ainakaan pysyvästi, joten en ole kuitenkaan kauhean huolissani (tai niin ainakin yritän itselleni uskotella), vaikka laukka vielä onkin vähän hankalaa. Joinakin päivinä laukkaa pääsee jo varovasti työstämään, mutta esimerkiksi eilen jo laukannosto oli sen verran vaikean oloista Hepulle, että otin vain muutamat pitkät sivut kevyessä istunnassa. 


Hepun jokapäiväisiin rutiineihin kuuluu nykyään jumppatuokio kävelytyksen/ratsastuksen jälkeen. Hierojalta saatujen ohjeiden mukaan jumppaan sen selkää muutamalla erilaisella liikkeellä, jotka olivat jo tuttuja minulle entisen hevosemme Jaskan jäljiltä. Hepunkin kanssa olen niitä tehnyt, mutta en niin säännöllisesti kuin nyt. Voisin joku päivä yrittää saada kuvia jumppailuista, niin saisin tänne blogiin välillä muutakin kuin pelkkää ratsastusjuttua, ne ovat kuitenkin vain yksi osa meidän arkea.


Toteutusta vailla on myös muutamia muita aiheita, kunhan ehdin istua jossakin välissä ne kirjoittelemaan. Jos teillä lukijoilla on postaustoiveita, niin kuulisin niitäkin tietysti mielelläni.

Meidät oli muuten nostettu Hepun kanssa aluerenkaasta B-renkaaseen, missä olemme aiemminkin olleet. Viime vuoden kuuluimme aluerenkaaseen, mutta sitä ennen olemme olleet B-renkaassa poniratsukoissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti