sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Mitä kuuluu, Heppu?

Päivää vaille tasan kuukausi edellisestä postauksesta ja siinä ajassa onkin ehtinyt tapahtua paljon!

Hepun kanssa on mennyt hyvin, vaikka se ehti pienen saikunkin pitää telottuaan silmänsä viime sunnuntaina. Onneksi tuttu ELL oli päivystysvuorossa ja pääsi pikaisesti paikalle tarkastamaan tilanteen. Heppua tarhasta hakiessani huomasin oikean silmän vuotavan ja siristävän. Silmästä ei kuitenkaan löytynyt pientä pintakolhua dramaattisempaa, vaikka tietysti kaikki silmävammat täytyy aina ottaa vakavasti. Heppu sai silmätipat ja kipulääkekuurin, joiden avulla silmä tuli nopeasti kuntoon.

Heppu ja huipputyylikäs seeprapipo maistelemassa kesän ensimmäisiä vihreitä.

Hepun kanssa olen treenannut paljon perusjuttuja. Sitä, että se kantaa itsensä, on suoralla suora ja taipuu kulmassa rehellisesti pohkeen ympäri. Paljon kaarevia teitä, uran sisäpuolella ratsastamista ja siirtymisiä siis. Erityishuomiota olen kiinnittänyt siihen, että taivuttava ja eteen pyytävä pohje eroavat toisistaan. Taivuttaessa Heppu yrittää usein kiihdyttää tahtia reagoimatta taivuttavaan apuun tarpeeksi, joten siitä tavasta pitäisi nyt hankkiutua eroon.

Kaiken kaikkiaan se tuntuu päivä päivältä paremmalta kuin koskaan! Ravissa on paljon enemmän ilmaa ja Heppu liikkuu rehellisemmin koko rungon läpi. Aiemmin se on ravannut helposti vähän "kahdessa osassa", etu- ja takapää erillään, kun selkä ei ole yhdistänyt niitä "siltana". Nyt olen kuitenkin alkanut löytämään nappulat, joilla saan sen nostamaan selän ylös ja käyttämään koko kroppaa rentona. Iso merkitys on varmasti myös sillä, että selkä ei ole enää jumeja täynnä vaan pystyy joustamaan normaalisti. Hepullehan on tehty 5-vuotiskeväänä ähkyleikkaus, joten voi hyvin olla, että nikamat ovat olleet siitä asti solmussa ja sikin sokin. Nappuloiden löytämiseen hyvänä apuna on ollut myös Elvis, jonka kanssa olen päässyt maistamaan sitä Kyran kirjasta tuttua mansikkahilloa.

Laukkakin alkaa olla jo parempaa, vaikka se kaipaakin vielä paljon lisää voimaa. Talven hissuttelun jälkeenhän H oli voimaton ja horjui sinne tänne laukassa, mutta nyt se jaksaa siinäkin jo kantaa pätkittäin paremmin kuin ikinä ennen. Ne ovat kuitenkin vielä lyhyitä pätkiä, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti