maanantai 22. toukokuuta 2017

Etenee

Viime postauksen jälkeen Elviksen kanssa eläminen on sujunut suorastaan epäilyttävän mallikkaasti. Treenit ovat sujuneet kivasti ja tuntuu, että taas moni asia on auennut ihan uudella tavalla. Hevoseen saa kummasti paremman kontaktin, kun pistää jalat ihan aikuisten oikeasti kiinni ja pitää narut käsissään tarjoten tasaisen tuntuman. ;) Täytyy sanoa, että joka päivä jalkojen liimaaminen kylkiin ei ole hirmuista herkkua, kun salilla tehty edellispäivän jalkatreeni polttaa lihaksissa ja Elvis tekee kaikkensa pullistaakseen jalkani pois kyljistä.. Vastapainoksi on kuitenkin onneksi paljon niitä päiviä, kun Elvis antaa jalkojeni oikein imaista kylkiin kiinni ja kaikki on ihanan kevyttä ja helppoa.

Kilpailujenkin suhteen on alkanut sujua jo lupaavasti, vaikka toki edelleen on miljoona kilometriä kuoppaista tietä kuljettavana niihin tuloksiin, joita oikeasti haluaisin. Mutta kuten sanottu, matkaa niihin huipputuloksiin on vielä jäljellä, joten nyt täytyy olla iloinen siitä, että kuitenkin hitaasti (ja toivottavasti myös varmasti) niitä kohti etenemme.

13.5. starttasimme Hyvinkäällä "kotikentällä" vaativa B:10 -ohjelman. Se oli vähän erilainen kuin junnuohjelmat, joita pääasiassa olemme hinkuttaneet, mutta kivaa vaihtelua ehdottomasti. Riitta oli auttamassa verryttelyssä, missä keskityimme pääasiassa siihen, että pidin jalat kiinni ja käden hiljaa matalalla Elvistä turhaan häiriköimättä. Elvis jännitti jonkin verran ollen hidas, mutta radallakin omaa istuntaani miettimällä sain sen kuitenkin pysymään melko ratsastettavana. Isoa plussaa näissä kilpailuissa oli se, ettei Elvis riehunut radalla ja jännitys pysyi muutenkin aika hyvin kurissa, eikä se näkynyt ulospäin silmäänpistävästi. Vähän yllättäen sijoituimme viidensiksi prosentein 61,535.


21.5. kävimme Tampereella, missä ohjelmana oli junioreiden esiohjelma. Verryttelyssä ajattelin ahkerasti samaa kuin Hyvinkäälläkin ja lisäksi tsekkasin Elviksen reaktion pohkeeseen lähettämällä sen aina kulmista eteen muutaman askeleen verran. Radalla oli ehdottomasti parhain fiilis ikinä Elviksen kanssa, ei tullut ollenkaan sitä tuskaista tunnetta, että se hyytyisi paikoilleen. Päinvastoin, hetkittäin se liikkui vähän liikaakin, josta seurauksena oli muutamia jalkojen solmuun menemisiä, jotka toki laskivat pisteitä. Siitä huolimatta saimme prosentteja ihan mukavat 63,897, joilla olimme kovatasoisessa porukassa ensimmäiset ei-sijoittuneet.

Varsin aurinkoisissa tunnelmissa ollaan siis tällä hetkellä. Toivottavasti tämä tästä jatkuisi kehityksen nousukiitona kohti SM-kisoja, mutta jää nähtäväksi. Toistaiseksi ainakin voinee sanoa, että jes, vihdoin etenee!

Siedätysharjoituksetkin ovat jatkuneet, niissäkin edistystä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti